Narsistisen persoonallisuushäiriön hoitomenetelmät

Tunnet töissä, perheessä tai eilisillan juhlissa narsistin, jonkun, joka on niin rakastunut itseensä. Tämä itserakkaus voi joskus saavuttaa patologisen tason, mikä johtaa narsistiseksi persoonallisuushäiriöksi kutsuttuun persoonallisuushäiriöön. Narsistiselle persoonallisuushäiriölle on ominaista mahtipontiset harhaluulot itsestään, jatkuva huomion ja ihailun tarve sekä empatian puute, ja se voi itse asiassa viedä sinut urasi korkeuksiin (keneen ei tekisi vaikutusta itsevarmuus?), mutta ihmissuhteet ovat aivan eri asia. Kuka haluaisi elää sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat liian kiireisiä ihailemaan itseään?

Voiko narsistista persoonallisuushäiriötä hoitaa?

Kuten kaikkia persoonallisuushäiriöitä, myös narsistista persoonallisuushäiriötä voidaan hoitaa, vaikka täydellistä parannusta ei ehkä olekaan mahdollista saavuttaa. Jotkut narsistisen persoonallisuushäiriön tapaukset voivat olla geneettisiä, mutta monien on todettu johtuvan puutteellisesta vanhemmuudesta.

Tämän huomioon ottaen psykiatrit Sigmund Freudista Heinz Kohutiin ja Otto F. Kernbergiin ovat kehittäneet erilaisia hoitomenetelmiä auttaakseen häiriöstä kärsiviä ihmisiä. Freud uskoi, että narsistit eivät kykene siirtymään (psykiatrinen termi, jolla tarkoitetaan tunteiden tiedostamatonta uudelleenohjautumista henkilöstä toiseen), koska he eivät kykene luomaan terveitä objektisuhteita. Kohut ja Kernberg kumosivat tämän väitteen tekemällä aiheesta intensiivistä tutkimusta. He määrittelivät kolme laajaa yksilöllisten hoitojen ryhmää – psykoanalyysi, psykoanalyyttinen/dynaaminen psykoterapia/casework ja tukipsykoterapia/casework.

Mitkä ovat hoidon haasteet?

Kernberg on myöntänyt, että narsistisen persoonallisuushäiriön potilaiden hoito on täynnä haasteita ja että on narsisteja, jotka ovat ”lähes hoitamattomia”.

Jotkut narsistisen persoonallisuushäiriön potilaat eivät luota terapeuttiinsa ja kokevat terapeutille menemisen häpeälliseksi tai nöyryyttäväksi. Riippuvuuden pelko saa heidät haluamaan kontrolloida hoitoa ”itseanalysoimalla” ongelmiaan. Jotkut narsistit taas osoittavat terapeutin puolustavaa ihannointia ja nimittävät terapeuttia suurimmaksi. Tämä ihannointi murtuu usein ja johtaa terapeutin halveksuntaan. He saattavat myös ”varastaa” terapeutin kieltä ja käyttää sitä muihin. Narsistisen oikeutuksensa ja sulautumisensa avulla he joskus yrittäisivät vietellä terapeutin osana juoniaan, jolla he tuhoavat terapeutin ponnistelut. Hän toteaa, että tällaisten äärimmäisten häiriötilanteiden parantaminen voi olla hyvin vaikeaa.

Vaikeiden tapausten hoidot

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä ihmisillä voi olla vaikeuksia tunnustaa ongelmia ja haavoittuvuuksia, mikä voi vaikeuttaa kaikenlaista terapiaa. Yhtä hankalia ovat narsistisen persoonallisuushäiriön tapaukset, jotka esiintyvät muiden psykiatristen häiriöiden rinnalla, mikä voi lisätä hoidon keskeyttämisen todennäköisyyttä. Vaikeissa tapauksissa muiden persoonallisuushäiriöiden, kuten borderline-persoonallisuushäiriöiden, hoidossa käytettäviä hoitomuotoja käytetään myös narsistisen persoonallisuushäiriön hoitoon. Joitakin tehokkaita hoitoja ovat mm:

Mentalisaatioon perustuva terapia

Normaaleilla ihmisillä, joilla ei ole mielenterveyshäiriöitä, mentalisaatio on melko yksinkertainen prosessi, jossa ymmärretään itseään ja muita ihmisiä ja johon kuuluu toistensa mielenprosessien ja mielentilojen ymmärtäminen. Mutta ei henkilöille, joilla on persoonallisuushäiriöitä. Tämä johtaa vakaviin komplikaatioihin heidän ihmissuhteissaan. Mentalisaatioon perustuvassa terapiassa keskitytään tähän näkökohtaan ja käytetään erilaisia interventioita potilaiden mentalisaation kehittämiseksi.

Transferenssiin keskittyvä psykoterapia

Tähän liittyy potilaiden salaisen, sisäisen maailman tutkiminen heidän identiteettikriisiensä arvioimiseksi. Terapiassa pyritään edistämään identiteetin integroitumista, jotta potilas pystyy elämään parempaa, normaalia elämää.

Skeemakeskeinen psykoterapia

Tässä terapiamuodossa keskitytään enemmän potilaan perustarpeisiin ja tunteiden aktivointiin. Terapia lainaa paljon kognitiivis-behavioraalisista, kokemuksellisista, interpersoonallisista ja psykoanalyyttisistä lähestymistavoista.

Funktionaalis-analyyttinen käyttäytymisterapia

Perinteiset psykodynaamiset lähestymistavat narsistiseen persoonallisuushäiriöön keskittyvät voimakkaasti siirtymiseen ja potilaan ongelmakäyttäytymiseen. Terapeutin klinikalla hoidetaan eristettynä osana siirtymää. Funktionaalis-analyyttinen psykoterapia poikkeaa tästä. Tässä asiakkaan istunnossa tapahtuvan käyttäytymisen oletetaan olevan esimerkkejä samoista interpersoonallisista ongelmakäyttäytymisistä, joita esiintyy muissa ihmissuhteissa. Terapeutin tehtävänä on siis reagoida niihin niiden esiintyessä ja muotoilla tehokkaampia asiakkaan interpersoonallisia käyttäytymismalleja.

Dialektinen käyttäytymisterapia

Dialektisessa käyttäytymisterapiassa keskitytään potilaiden hyväksymiseen ja muutokseen. Hoitostrategiat perustuvat erilaisiin periaatteisiin, kuten kognitiivis-behavioraalisiin periaatteisiin käyttäytymisen muuttamiseksi, asiakaskeskeisiin ja tunnekeskeisiin terapiastrategioihin, jotka auttavat terapeuttia välittämään hyväksyntänsä potilaalle, sekä zen-buddhalaisiin periaatteisiin, jotka auttavat potilasta kehittämään suurempaa hyväksyntää itseään, muita ja elämää kohtaan yleensä.

Riippumatta siitä, mitä hoitomenetelmää käytetään, sekä potilaan että terapeutin on pidettävä mielessä, että psykoterapian tulosten saavuttaminen vie aikaa. Persoonallisuushäiriöt ovat erityisen vaikeita, ja on hyvin mahdollista, että potilaat keskeyttävät terapian turhautumisen vuoksi. Tehokas terapia vaatii terapeutilta kärsivällisyyttä ja empatiaa.