Lihavuuden ympäristötekijät, joista sinun tulisi olla tietoinen

On siis viikonloppu, ja katselet uusinta televisiosarjaa. Tarina on niin mukaansatempaava, ettet haluaisi nousta ylös ja laittaa ruokaa. Mikset vain tilaisi isoa, juustoista, mehukasta hampurilaista tai pizzaa ja isoa limsaa sen alas huuhtelemiseksi? No, viikonloppuna voi tietysti olla vähän löysäilemättä. Mutta oletko tietoinen siitä, että olet juuri antanut periksi joillekin nykypäivän yleisimmille liikalihavuutta aiheuttaville elämäntapavalinnoille?

Vaikka jotkut meistä ovat geneettisesti alttiita lihavuudelle, asiantuntijat väittävät, että nykyinen lihavuuden ”epidemia” liittyy enemmän ympäristö- ja käyttäytymistekijöihin kuin biologisiin tai geneettisiin tekijöihin. WHO määrittelee ympäristön terveyteen liittyen seuraavasti: ”kaikki ihmisen ulkopuoliset fyysiset, kemialliset ja biologiset tekijät sekä kaikki niihin liittyvät käyttäytymistavat”.

Yksinkertaisesti sanottuna ympäristötekijät, kuten ilmasto, ruoan saatavuus ja valikoima, ilman, veden, viljelykasvien ja kodin, kasviston ja eläimistön sekä infrastruktuurin saastumisaste, vaikuttavat kaikki elintapoihimme ja käyttäytymiseemme, kuten siihen, missä asumme, mitä syömme, mitä teemme elääkkeeksi, miten matkustamme, miten pukeudumme, miten vietämme vapaa-aikaa ja miten nukumme. Kaikki nämä elämäntapa- ja käyttäytymistekijät vaikuttavat sitten terveyteemme. Myös lihavuus on tällaisten elämäntapa- ja käyttäytymistekijöiden funktio. Tarkastellaanpa kolmea tällaista liikalihavuuteen vaikuttavaa elintapa- ja ympäristötekijää.

Liikunnan puute

Yksi yleisimmistä lihavuuden ympäristötekijöistä on liikunnan puute. Kun otetaan huomioon, että ihmiskunta on siirtynyt maatalouden aikakaudesta teolliseen ja nykyisin digitaaliseen aikakauteen, työtapamme on muuttunut kovasta työstä avoimilla pelloilla istumatyöhön tietokoneen ääressä. Tämä on vähentänyt fyysistä aktiivisuuttamme huomattavasti, koska vietämme enemmän aikaa istuen.

Emme harrasta liikuntaa, kuten säännöllisiä harjoituksia tai edes kävelyä. Myönnetään, että ajan säästämiseksi ajamme mieluummin autolla kaikkialle, vaikka matka olisi lyhyt.

Useimmat meistä käyttävät mieluummin hissiä tai liukuportaita toimistossa, ostoskeskuksissa ja muissa paikoissa kuin portaita, vaikka meillä ei olisikaan rajoittavaa terveydentilaa.

Ostamme mieluummin ruokaostokset, vaatteet ja jopa lääkkeet verkosta, jotta meidän ei tarvitse raahautua tavarataloihin ja penkoa hyllyjä. On tietysti kiistatonta, että tämä säästää aikaa. Mutta tämä tarkoittaa myös sitä, että jätämme pois sen vähäisenkin liikunnan, jota voimme harrastaa toimistopöydän ääressä raatamisen jälkeen.

Portaiden käyttäminen hissien sijaan, kävely puistossa ja ajoneuvojen käytön välttäminen lyhyillä matkoilla ovat helpoimpia tapoja varmistaa, että kehomme saa jonkinlaista liikuntaa.

Lasten lihavuus on myös kasvava huolenaihe. Yksi syy on lasten kiinnostus television katseluun tai videopelien pelaamiseen sen sijaan, että he harrastaisivat ulkoilma-aktiviteetteja, kuten jalkapallon pelaamista tai puistossa käyntiä.

Jos sinulla on karvainen ystävä, anna lastesi viedä heidät kävelylle. Pelatkaa viikonloppuisin lasten kanssa ulkoilupeliä, käykää yhdessä uimassa tai viekää heidät retkelle. Vanhemman ja lapsen välinen side, jota vahvistat tämän kautta, on lisäbonus.

• Käy portaita ja jätä hissi pois. Älä ota autoa, jos matka on kävelymatkan päässä. Harrastakaa lasten ja lemmikkien kanssa ulkoilua viikonloppuisin.

Pikaruokapaikkojen ja elintarvikemainonnan houkutus

Ruokaympäristöillä on väliä. NHS:n tutkimuksessa hän pystyi yhdistämään liikalihavuuden pikaruokapaikkojen demografiseen jakautumiseen eri kaupunginosissa Isossa-Britanniassa. Jos siis asut paikassa, jossa on paljon pikaruokapaikkoja, saatat kiireisen työpäivän jälkeen jättää ruoanlaiton väliin ja syödä mieluummin kyseisistä ravintoloista, koska ruoka on halpaa, maukasta ja helposti saatavilla.

Nämä ruoat sisältävät runsaasti kaloreita, mutta ovat köyhiä kehosi tarvitsemien ravintoaineiden suhteen. Ne myös lihottavat ja johtavat ylipainoon ja lihavuuteen.

Helpoin tapa kiertää tämä on valmistaa helppoja ja säilyviä aterioita kotona viikonloppuisin tai valmistaa arkipäivien aterioita etukäteen. Varmista kuitenkin, että salaa välillä herkuttelet, jotta et kyllästy terveelliseen syömiseen ja luovuta kesken laihdutusohjelman.

Sekä lapset että aikuiset saavat vaikutteita televisiossa esitetyistä elintarvikemainoksista. Tutkimus osoittaa, että elintarvikemainonnalla on valtava vaikutus syömiskäyttäytymiseen. Vaikutus on paljon muutakin kuin tuotemerkkien suosimista. Tässä tutkimuksessa lapset söivät 45 prosenttia enemmän, kun he altistuivat ruokamainoksille.

Mainoksia ei voi välttää, jos ei asu luolassa, mutta ruokailutottumuksiaan voi varmasti hallita. Jos sinä tai lapsesi tykkäätte mässäillä televisiota katsellessanne, pitäkää terveellisiä välipaloja käden ulottuvilla. Täytä pienempiä kulhoja ja syö hitaasti.

• Varaa viikonloppuna aikaa valmistaa aterioita, jotka on helppo valmistaa ja säilyttää. Pilko kasvikset etukäteen ja säilytä ne ilmatiiviissä astioissa. Pakkaa koko viikon välipalat vetoketjupusseihin.
• Syö porkkanatikkuja hummusdipin kera televisiota katsellessasi – korvaa jäätelötuubi kulhollisella jogurttia hedelmäkoristeella.

Alhainen sosioekonominen asema

Oletko koskaan ajatellut, että lihavuuden riski tai taipumus siihen voi riippua myös sosioekonomisesta asemasta? Sosioekonomisella asemallasi tarkoitetaan asemaasi suhteessa muihin, joka perustuu sellaisiin ominaisuuksiin kuin tulot, pätevyys, ammatin tyyppi ja asuinpaikka.

Vaikka yhdistämme lihavuuden luonnollisesti vaurauteen, tutkimukset osoittavat, että alemman sosioekonomisen aseman omaavat ihmiset ovat yhä alttiimpia lihavuudelle ruokavalionsa ja liikunnan puutteensa vuoksi.

Heidän ruokavalionsa sisältää enemmän hiilihydraatteja ja tyydyttyneitä rasvoja, jotka ovat usein edullisempia kuin tuoreet vihannekset ja hedelmät, täysjyvävilja ja kuitu. Heidän asuinpaikkansa vuoksi heillä voi myös olla rajoitettu pääsy puistoihin, kuntosaleihin tai lenkkipoluille, mikä johtaa vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen erityisesti lapsilla.

Alhainen sosioekonominen asema on usein sidoksissa myös heikkoon koulutustasoon. Tämä puolestaan johtaa siihen, että tietoisuus oikean ravitsemuksen ja liikunnan tarpeesta on vähäistä tai puuttuu kokonaan. Tämä suuntaus on selvempi naisilla. Miehillä koulutuksella ei kuitenkaan näytä olevan merkitystä, ja miehet, joilla on korkeammat tulot, ovat alttiimpia liikalihavuudelle. Tämä voi johtua siitä, että lihavuuden ja sosioekonomisen aseman välinen yhteys ei aina ole lineaarinen. Myös rodulla ja etnisyydellä on merkitystä.

Oikeanlaisia elintarvikevalintoja ja ruokailutottumuksia koskevilla valistusohjelmilla voidaan ehkäistä lihavuutta matalan sosioekonomisen aseman väestössä. Ravitseva ruoka ei ole aina kallista. Samoin liikunnan määrän ei pitäisi riippua kuntosalitiloista tai lenkkipolusta.

• Vaikka sinulla ei olisikaan pääsyä kuntosalille, lenkkipolulle tai kuntosalilaitteisiin, kokeile sydän- ja voimaharjoittelua kotona omaa kehonpainoasi käyttäen.

Ympäristömme, elämäntapamme ja ruokatottumuksemme riippuvat siitä, kuinka terveellisiä olemme, ja ne ovat läheisessä yhteydessä lihavuuteen. Riittävä liikunta ja terveellinen ruoankäyttö ovat tärkeitä, jotta pysyisimme terveinä.