Kuusi tapaa, joilla mielenterveys vaikuttaa fyysiseen terveyteen

Ihmisillä on tapana pitää mielenterveyttä ja fyysistä terveyttä kahtena erillisenä kokonaisuutena, mutta todellisuudessa ne liittyvät toisiinsa läheisemmin kuin luulemme. Tutkimuksissa on havaittu, että kroonisista sairauksista, kuten niveltulehduksesta, diabeteksesta, astmasta, sydänsairauksista ja syövästä, kärsivien potilaiden mielenterveys voi joissakin tapauksissa alkaa heikentyä. Saman periaatteen mukaan yksilön mielenterveysongelmat voivat vaikuttaa myös hänen fyysiseen terveyteensä. Alla on lueteltu kuusi tapaa, joilla mielisairaus vaikuttaa suoraan yksilön fyysiseen terveyteen.

Mielenterveysongelmat liittyvät elinajanodotteen lyhenemiseen

Joka viides aikuinen kärsii vuosittain jonkinlaisesta mielenterveysongelmasta. Tutkimuksissa on havaittu, että masennuksesta kärsivillä henkilöillä on suurempi todennäköisyys ennenaikaiseen kuolemaan kuin henkilöillä, joilla ei ole mielenterveyshäiriöitä. Canadian Medical Association Journal -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan masennuksen ja elinajanodotteen lyhenemisen välinen yhteys oli voimakkain masennusjaksoa seuraavina vuosina. Useat tutkimukset viittaavat myös siihen, että syy lyhyempään elinikään voi olla epäterveellisten toimintatapojen, kuten huonon ruokavalion, liikkumattomuuden, liiallisen tupakoinnin ja juomisen, seurausta. Kuolleisuus voi olla myös korkeampi, sillä mielenterveysongelmista kärsivillä ihmisillä on korkeampi itsemurhien ja sydänsairauksien riski.

Masennus voi lisätä sydäntautiriskiä

Masennus on yhdistetty suurentuneeseen riskiin kuolla sydänsairauksiin. Vaikka tämän lopputuloksen tarkkaa syytä ei ole helppo määrittää, yksi selitys on ollut stressihormonien – kortisolin ja adrenaliinin – kohonnut taso masentuneilla henkilöillä. On myös todennäköistä, että masennuksesta kärsivät henkilöt eivät välttämättä kykene itse antamaan itselleen tarvittavia lääkkeitä, jotta he voisivat huolehtia itsestään.

Masennus aiheuttaa lisääntynyttä kipuherkkyyttä

Tutkimuksissa on havaittu, että masennuksesta kärsivät henkilöt saattavat havaita kivun voimakkaammin kuin henkilöt, joilla ei ole mielenterveysongelmia. Tämä voi johtua serotoniinin kaltaisten välittäjäaineiden epänormaalista toiminnasta, sillä ne vaikuttavat useisiin kehon toimintoihin, kuten mielialaan, ruokahaluun, ruoansulatukseen, uneen, muistiin ja seksuaaliseen haluun. Lisääntyneen kipuherkkyyden seurauksena mielenterveysongelmat vaikuttavat yksilön kykyyn torjua kroonisia sairauksia.

Masennus lisää riippuvuusriskiä

Huono mielenterveys vaikuttaa yksilön kykyyn tehdä itselleen terveellisiä päätöksiä. Tämä jättää heille riskin kehittää riippuvuuskäytäntöjä, kuten liiallista tupakointia, juomista ja huumeiden väärinkäyttöä. He saattavat myös kärsiä terveysongelmista epäjohdonmukaisten ruokailutottumusten seurauksena, koska heidän ruokahalunsa on vähentynyt.

Psyykkinen sairaus voi vaikuttaa unen laatuun

Kehon serotoniinitasojen muutoksen seurauksena unen laatuun vaikuttaa syvästi. Unen puute alkaa vaikuttaa kyseisen henkilön terveyteen lisäämällä sydänsairauksien, sydämen vajaatoiminnan, diabeteksen, liikalihavuuden ja korkean verenpaineen riskiä monien muiden ongelmien ohella. Univaje voi myös heikentää immuunijärjestelmää, jolloin yksilö on alttiimpi sairastumaan sairauksiin.

Masennus voi pahentaa olemassa olevaa terveydentilaa

Useat potilaat, jotka kärsivät kroonisista sairauksista, kuten niveltulehduksesta, diabeteksesta, astmasta, sydänsairauksista ja syövästä, voivat myös kokea masennusjaksoja. Tutkimuksissa on havaittu, että masennus voi myös pahentaa jo olemassa olevaa terveydentilaa. Joissakin tutkimuksissa on raportoitu, että ihmisillä, jotka kärsivät sekä diabeteksesta että masennuksesta, on vaikeampi hallita sairautta ja heillä on voimakkaampia oireita.

Mahdollinen selitys tälle lopputulokselle saattaa olla se, että masennuksesta kärsivät ihmiset kokevat todennäköisesti sairauden mukanaan tuoman kivun voimakkaampana kuin psyykkisesti terve ihminen. Psyykkinen sairaus voi aiheuttaa korkeampia ahdistuneisuus- ja stressitasoja, jotka voivat estää kudosten välttämättömän korjaantumisen.