Keratokonus: diagnoosi, syyt, oireet ja hoito
Surullinen asia siunauksissa on se, että useimmat niistä otetaan itsestäänselvyytenä.
Otetaan esimerkiksi silmämme. Lähes 80 prosenttia kaikista vaikutelmistamme muodostuu näön kautta. Ne helpottavat ulkoisten ärsykkeiden omaksumista, jotka voidaan koota yhteen aivojemme sisällä, mikä auttaa meitä oppimaan uusia asioita joka päivä. Ja jos jonain päivänä meiltä vietäisiin kaikki muut aistit, kuten kosketus tai maku, juuri näkömme voi parhaiten suojella meitä vaaroilta.
Valitettavasti useimmat meistä kuitenkin kokevat jossain vaiheessa elämäämme jonkinlaista näön heikkenemistä – olipa kyse sitten nuoruudesta tai vanhuudesta. Näön heikkeneminen ilmenee monina erilaisina silmäsairauksina kaihista ja iän mukanaan tuomasta makuladegeneraatiosta yösokeuteen ja glaukoomaan.
Silmien terveydestä ja sairauksista tiedottaminen on ensimmäinen askel varustautumisessa näön heikkenemistä vastaan, jotta voimme suojella näköämme. Yksi näistä sairauksista on keratokonus.
Mikä on keratokonus?
Keratokonus, josta käytetään usein lyhennettä ”KC”, on sarveiskalvon pullistuma, joka johtuu sarveiskalvon sisällä olevien kollageenisäikeiden heikentymisestä. Aivan kuten rakentamisessa käytettävät heikkolaatuiset teräspalkit voivat johtaa viallisiin rakenteisiin, myös hauraat kollageenikuidut voivat johtaa silmän rakenteen pettämiseen. Ne aiheuttavat kupolin muotoisen sarveiskalvon ohenemista ja venymistä lähellä sen keskustaa, jolloin se pullistuu liikaa, kunnes se muuttuu kartiomaiseksi.
Miten keratokonus vaikuttaa näkökykyyn?
Keratokonus ei ole luonteeltaan tulehduksellinen eikä se aiheuta sokeutta, mutta sarveiskalvon muodonmuutos ja oheneminen voivat johtaa siihen, että sarveiskalvo menettää läpinäkyvyytensä. Siten sairaus voi heikentää sairastuneen silmän kykyä tarkentaa niin hyvin kuin pitäisi. Jos sitä ei hoideta pian, se voi jopa aiheuttaa sarveiskalvon arpeutumista, mikä vain huonontaa näkökykyä.
Keratokonus on luonteeltaan etenevä ja vaikuttaa yleensä molempiin silmiin. Kummankin silmän etenemisaste on kuitenkin hyvin usein epätasainen, ja on melko tavallista, että sairaus on edennyt pidemmälle toisessa silmässä kuin toisessa.
Keratokonuksen diagnoosi
Keratokonusta sairastaa jopa yksi tuhannesta ihmisestä. Sairaus on tavallisesti yleisempi aasialaisilla, ja se diagnosoidaan useimmiten teini-ikäisillä ja nuorilla, ja suurin osa elinsiirtoleikkauksista tehdään 20-45-vuotiaille potilaille.
Mikä aiheuttaa keratokonusta?
Tutkijat eivät ole vieläkään kovin varmoja siitä, mikä keratokonuksen todella aiheuttaa. He kuitenkin uskovat, että geneettisillä tekijöillä voi olla suuri merkitys. Sairaus on yhdistetty myös Downin oireyhtymään, sidekudossairauksiin ja allergisiin sairauksiin, kuten ekseemaan ja astmaan. Jotkut lääkärit ovat myös havainneet, että silmien liiallinen hankaaminen tai huonosti istuvien piilolinssien käyttö voi vaikuttaa keratokonuksen syntyyn.
Keratokonuksen oireet
Sarveiskalvon muodon muutos: Yleisin keratokonuksen oire on sarveiskalvon – silmämunan edessä olevan kirkkaan pinnan – pullistuminen. Vaikka tämä ei ole kovin ilmeistä alkuvaiheessa, sarveiskalvo voi näyttää siltä, että se melkein työntyy eteenpäin silmäkuopasta, kun tauti pahenee asteittain.
Näön laadun heikkeneminen: Kun sarveiskalvo alkaa muuttaa dramaattisesti muotoaan, se ei pysty täyttämään tehtäväänsä eli taittamaan silmään tulevaa valoa linssille. Tämän seurauksena linssi ei pysty keskittämään saamaansa tietoa oikein verkkokalvolle, ja tämä aiheuttaa merkittävää näön laadun heikkenemistä. Valoherkkyys, sumeus ja kaiken näkeminen sumeina aavemaisina kuvina ovat yleisiä varhaisia oireita, jotka ilmenevät yleensä potilaan nuoruudessa.
Keratokonuksen hoito
Keratokonuksen hoitoon on tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja. On suositeltavaa käydä ensin perusteellisessa tutkimuksessa asianomaisen silmälääkärin kanssa, sillä tämä voi auttaa määrittämään, mikä hoito on paras sairaille silmillesi.
Silmälasit: Silmälasit voivat auttaa korjaamaan keratokonuksessa esiintyvää likinäköisyyttä ja astigmatismia. Tämä on kuitenkin mahdollista vain silmäsairauden alkuvaiheessa.
Piilolinssit: Lääkäri määrää usein piilolinssejä, jotka auttavat korjaamaan epäsäännöllisen muotoista sarveiskalvoa ja pakottavat sen pysymään kupolimaisena. Jälleen kerran tämäkin on vain taudin alkuvaiheessa. Noin 5-10 prosenttia keratokonuspotilaista saavuttaa vaiheen, jossa piilolinssit eivät enää tehoa ja sarveiskalvon siirtoa suositellaan.
Sarveiskalvonsiirrot: Jos keratokonuspotilaat saavat edetä tietyn pisteen jälkeen, he saattavat tarvita invasiivisen sarveiskalvonsiirron. Minimaalisesti invasiivisilla hoidoilla voidaan kuitenkin parantaa keratokonus tehokkaasti, jos se diagnosoidaan ajoissa. Näin voidaan välttää täydellinen sarveiskalvonsiirto kokonaan.
Sarveiskalvon kollageenin ristisilloitushoito: Tämä on yksi vakavien keratokonustapausten lääketieteellisistä hoidoista. Sarveiskalvon kollageenin ristisilloitushoidon tavoitteena on antaa epämuodostuneelle sarveiskalvolle vakaampi rakenne vahvistamalla sen sisällä olevia heikkoja kollageenikuituja. Näin se auttaa pysäyttämään taudin etenemisen tulevaisuudessa.
Huomautus: On tärkeää huomata, että vaikka piilolinssit tarjoavat varmasti silmäsairauden aikana hyvän näön, jota olisi muuten ollut vaikea saavuttaa, ne eivät hidasta kartiomaisen sarveiskalvon muodostumisnopeutta eivätkä hidasta keratokonuksen etenemisnopeutta. Käytettäessä linssejä sarveiskalvon epäsäännöllisen muotoinen epiteeli (tai iho) vain tilapäisesti litistyy, mikä luo illuusion keratokonuksen etenemisen pysäyttämisestä. Jos taudin annetaan edetä, piilolinssejä on päivitettävä jatkuvasti, jotta ne pysyvät silmän huononevan tilan mukana, ja samalla voidaan suositella leikkausta, jolla estetään taudin aiheuttama lisähaitan aiheuttaminen näkökyvylle.
